Kategoriat
Palvelussopimus Teleliittymä

KKO:2017:80: Oliko kuluttajan ja teleyrityksen välinen aiempi liittymäsopimus lakannut?

Teleyritys oli puhelimitse myynyt asiakkaalleen mobiililaajakaistaliittymän. Kysymys siitä, oliko samalla sovittu siitä, että kuluttajan ja teleyrityksen välinen aiempi liittymäsopimus lakkasi. (Ään.)

Alempien oikeuksien ratkaisut

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 18.3.2015, muutoksenhaku Turun hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 24.9.2015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjänotaari Jenna Martikkala ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Jouko Valtonen ja Juha Suvanto (esittelijä).

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja Intrum Justitia Oy:n kanne hylätään.

Toissijaisesti A vaati asian palauttamista käräjäoikeuteen tai hovioikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten ja asiassa jo aiemmin esitettyjen viestintämarkkinalain soveltamiseen liittyvien väitteiden tutkimiseksi.

Intrum Justitia Oy vaati vastauksessaan, ettei hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioita muuteta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Intrum Justitia Oy (jäljempänä Intrum Justitia / yhtiö) on A:ta vastaan 9.6.2014 vireille panemassaan kanteessa vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle telepalveluista maksamatta olevan laskusaatavan pääoma korkosaatavineen ja viivästyskorkoineen sekä perintä- ja oikeudenkäyntikuluja viivästyskorkoineen.

2. Kanteessa on kysymys Elisa Oyj:n (jäljempänä Elisa) yhtiölle perittäväksi siirtämästä Elisan laskusaatavasta A:lta. Saatava perustuu A:n ja Elisan välillä vuonna 2008 solmittuun liittymäsopimukseen, jonka Elisa on 19.2.2013 irtisanonut maksamattomien laskujen vuoksi. Laskusaatavan pääoma muodostuu liittymästä marras- ja joulukuulle 2012 sekä tammi-, helmi- ja maaliskuulle 2013 päivätyistä, maksamatta jätetyistä laskuista.

3. A on pitänyt laskuja aiheettomina seuraavilla perusteilla. Syyskuussa 2012 A oli saanut Saunalahti Oy:ltä (jäljempänä Saunalahti) puhelinsoiton, jossa hänelle oli tarjottu hänellä käytössään olleen Elisan liittymän vaihtoa uuteen nopeampaan 4G-liittymään. Puhelinkeskustelussa oli esitetty vanhan liittymän korvaamista uudella liittymällä, eikä puhe ollut ollut siitä, että A hankkisi uuden liittymän vanhan liittymän rinnalle. A oli puhelinkeskustelussa suostunut liittymän vaihtoon ja sen jälkeen 14.9.2012 ottanut käyttöönsä uuden Saunalahden 4G-liittymän. A oli syyskuussa 2012 kahden viikon ajalta maksanut kahdesta rinnakkaisesta liittymästä ja jättänyt lokakuusta 2012 alkaen Elisan liittymän kuukausittaiset maksut maksamatta, koska ne olivat olleet aiheettomia.

4. Käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen ja velvoittanut A:n suorittamaan Intrum Justitialle laskusaatavan pääoman ja sille vaaditut korot sekä lisäksi perintäkulut ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota A:n valituksen johdosta. Hovioikeus on velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

5. A:n valituksen johdosta Korkeimman oikeuden ratkaistavana on, onko Saunalahden puhelimitse tekemässä myyntitarjouksessa uudesta liittymästä ollut kysymys myös siitä, että A:n vanha Elisan liittymä tulee irtisanotuksi teleyrityksen omin toimin ja liittymä vaihdetaan tähän uuteen 4G-liittymään, vai onko sovittu siitä, että uusi liittymä tulee otettavaksi käyttöön vanhan liittymän rinnalle. Puhelinkeskustelun johdosta Saunalahti on toimittanut A:lle uutta liittymäyhteyttä koskevan sopimusaineiston, ja A on ottanut uuden liittymän käyttöön 14.9.2012. Siinä tapauksessa, että uusi liittymäsopimus ei ole korvannut aikaisempaa Elisan liittymäsopimusta, asiassa tulee ratkaistavaksi kanteessa vaadittu A:n suoritusvelvollisuus Intrum Justitialle.

Viestintäpalvelusopimus, sääntely ja arvioinnin lähtökohta

6. Viestintäpalvelusopimuksista ja käyttäjän oikeuksista säädetään 1.1.2015 voimaan tulleessa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014). Tällä lailla on kumottu viestintämarkkinalaki (393/2003). Korkein oikeus toteaa, että tässä asiassa 13.9. – 14.9.2012 tapahtuneen puhelinmarkkinoinnin ja siinä syntyneen sopimuksen osalta tulee sovellettavaksi viestintämarkkinalaki sanottuna ajankohtana voimassa olleine muutoksineen. Viestintämarkkinalain 7 luvussa säädetään käyttäjän oikeuksista viestintäpalvelusopimussuhteissa.

7. Viestintämarkkinalain 67 §:n 1 momentin (759/2006) mukaan puhelinverkon liittymäsopimus ja muu viestintäpalvelusopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti edellyttäen, että sähköisen sopimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että sopimus säilyy osapuolten saatavilla. Pykälän 3 momentissa on esitetty luettelo niistä seikoista, joista sopimuksessa on ainakin mainittava. Lain 67 a §:n (759/2006) 2 momentin mukaan käyttäjä on velvollinen maksamaan viestintäpalvelusopimukseen perustuvat maksut vasta siitä lukien, kun yhteys on käytettävissä.

A:n käsitys sopimuksentekotilanteesta

8. Asiassa on riidatonta, että A:lle on puhelinmarkkinoinnissa 13.9.2012 sovitun mukaisesti toimitettu postitse uutta 4G-liittymää koskeva tilausvahvistus- sekä muu sopimuksentekoaineisto ja että hän on ottanut uuden liittymäyhteyden käyttöön 14.9.2012. A on myös asianmukaisesti maksanut tästä liittymästä johtuvat maksut Saunalahdelle.

9. A on asiassa vedonnut siihen, että puhelimitse tehdyssä uuden 4G-liittymän tarjouksessa oli lähdetty siitä, että uudella liittymäyhteydellä korvataan hänellä ollut aikaisempi Elisan liittymäyhteys, eikä A ollut tuolloin edes ajatellut, että hänelle toimitettaisiin uusi liittymäyhteys vanhan liittymän rinnalle. A:lla oli kotonaan vain yksi päätelaite, eikä hänellä ollut ollut mitään tarvetta liittää siihen useampaa kuin yksi käyttöliittymäyhteys.

10. A:n mukaan hän oli ottanut käyttöönsä uuden sopimuksen mukaisen 4G-liittymän vain sillä edellytyksellä, että aikaisempi käyttöliittymäyhteys samalta operaattorilta eli Elisalta siinä yhteydessä lakkaa operaattorin omilla toimilla tapahtuvin irtisanomisin. Tämän johdosta A oli vapautunut velvollisuudesta suorittaa Elisalle enää syyskuun 2012 jälkeen maksuja aikaisemman liittymäsopimuksen perusteella. Jos uusi liittymäyhteys oli toimitettu hänelle ilman edellä esitettyä edellytystä vanhan liittymän korvaamisesta, palvelutoimituksessa oli virhe.

11. A on toiseksi vedonnut siihen, että hän oli yhdistänyt Saunalahdelta tulleen puhelun ja siinä tehdyn tarjouksen Elisaan, koska Elisan asiakastiedotteissa oli esiintynyt Saunalahden aineistoa. A on todennut, että jos Elisa ja Saunalahti olisivat kaksi erillistä yhtiötä, Saunalahti ei olisi saanut markkinoida hänelle uutta liittymää puhelimitse.

Intrum Justitian käsitys sopimuksentekotilanteesta

12. Intrum Justitia on todennut, että A:n käsitys puhelinmarkkinoinnin sisällöstä ja tarjouksen perusteella tehdyn sopimuksen ehdoista poikkesi siitä, mitä Saunalahti oli asiassa esittänyt yhtiölle. Saunalahti oli 23.5.2013 toimittanut yhtiölle selvityksen, jonka yhtiö puolestaan oli 24.5.2013 toimittanut A:lle. Selvityksen mukaan A:lla oli ollut Elisan liittymä, joka oli irtisanottu Elisan toimesta maksamattomien laskujen vuoksi 19.2.2013. Kyseistä liittymää ei ollut irtisanottu asiakkaan omasta pyynnöstä. Intrum Justitian mukaan A:lla oli virheellinen kuva, että Elisan liittymä olisi jatkunut Saunalahden liittymänä. Yhtiö on edelleen todennut, ettei palvelun tarjoajalla ollut tiedossa, mitä laitteita kuluttajalla oli kotonaan. Intrum Justitia on Korkeimmassa oikeudessa lausunut, että kyse oli ollut mobiililaajakaistan uusmyynnistä, eikä ollut käytännössä lainkaan harvinaista, että asiakas, jolla oli jo entuudestaan mobiililaajakaista, tilasi myös toisen laajakaistan. Yhtiö on toisaalta lausunut, että asiakkaan tarve ja tilanne tulee aina kartoittaa myyntipuhelussa.

13. Intrum Justitia on viitannut siihen A:n asiassa lausumaan, että myyntipuhelua koskevasta tallenteesta olisi selvinnyt, oliko A tilannut uuden liittymän liittymän vaihdon sijaan. Yhtiön mukaan A:n väite oli paikkansa pitävä. Yhtiö on kuitenkin todennut, ettei Saunalahden toimesta tehtyä puhelinkeskustelun nauhoitusta ollut enää tässä asiassa saatavilla todisteeksi, koska A ei ollut määräajassa reklamoinut Saunalahdelle, joten nauhoitus oli sittemmin tavanomaisen käytännön mukaisesti kolmen kuukauden kuluttua hävitetty. A oli ottanut yhtiöön yhteyttä vasta 23.4.2013, ja A:lle oli 24.5.2013 toimitettu laskusaatavista selvitys. A ei ollut ollut enää sen jälkeen yhteydessä Intrum Justitiaan, joten yhtiö oli olettanut, että asia oli hänelle selvinnyt eikä asia siten enää olisi riitainen.

14. Intrum Justitia on todennut, ettei myyntitapahtumaa koskevan puhelun sisältö ollut enää todisteilla selvitettävissä. A:lle oli puhelintarjouksen yhteydessä syntynyt virheellinen kuva siitä, että Elisan matkapuhelinliittymä olisi jatkunut Saunalahden 4G-liittymänä. Asiassa ei ollut riitaa siitä, etteikö A:lle ollut toimitettu uutta liittymää koskeva tilausvahvistus, josta ilmeni uuden sopimuksen solmimispäivä sekä muun muassa uusi liittymänumero, joka oli vaihtunut aiemmasta numerosta. Yhtiön mukaan A:n olisi tullut näistä seikoista ymmärtää, että uudessa sopimuksessa oli kysymys kokonaan uudesta liittymästä.

Arviointi reklamaation kannalta

15. Intrum Justitia on Korkeimmassa oikeudessa viitannut siihen, että A oli ottanut laskusaatavan perinnän osalta yhteyttä yhtiöön vasta 23.4.2013. A ei ollut tuolloin suostunut kirjallisen reklamaation tekemiseen. A ei ollut missään vaiheessa tätä ennen tehnyt reklamaatiota Saunalahdelle tai Elisalle. A:n yhteydenoton johdosta Intrum Justitia oli hankkinut Saunalahdelta selvityksen laskusaatavasta ja toimittanut sen edelleen 24.5.2013 A:lle. Siihen nähden, että A ei sen jälkeen ollut ollut yhteydessä Intrum Justitiaan ennen tämän velkomusasian vireille tuloa, yhtiö oli olettanut, että laskusaatava-asia olisi selvinnyt A:lle eikä ollut enää ollut riitainen. Yhtiö oli tuonut kyseiset yhtiön ja A:n väliseen yhteydenpitoon kuuluvat seikat esiin myös käräjäoikeudessa, mutta ei enää hovioikeudessa A:n valitukseen vastatessaan. Korkeimmassa oikeudessa Intrum Justitia on edellä mainittujen seikkojen ohella todennut, ettei uuden liittymän myyntiä koskevasta puhelusta ollut enää käytettävissä nauhoitusta, koska nauhoitus oli normaalin käytännön mukaisesti A:n reklamaation puuttumisen johdosta hävitetty kolmen kuukauden kuluttua puhelusta.

16. Korkein oikeus toteaa, että Intrum Justitia ei ole käräjäoikeudessa kannetta ajaessaan eikä hovioikeudessa A:n valitukseen vastatessaan vedonnut siihen, että A ei ollut kohtuullisessa ajassa uuden liittymäsopimuksen tekemisen jälkeen reklamoinut väittämästään virheestä palvelutoimituksessa. Asiassa on siten kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu pätevä aihe olla vetoamatta sanottuun seikkaan alemmissa oikeuksissa.

17. Korkein oikeus toteaa, että asian käsittelyssä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa Intrum Justitian tiedossa ovat olleet A:n yhteydenoton ajankohtaan liittyvät seikat niin, että yhtiö on voinut harkita niiden merkitystä A:ta vastaan ajamansa velkomuskanteen kannalta. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että Intrum Justitia ei ole saattanut todennäköiseksi pätevän syyn olemassaoloa. Sen vuoksi Intrum Justitialla ei ole enää Korkeimmassa oikeudessa oikeutta vedota reklamaation puuttumiseen seikkana, jolla saattaisi olla vaikutusta asian lopputulokseen.

Virhesääntelystä viestintäpalvelun toimituksessa

18. Viestintämarkkinalain 67 d §:n (759/2006) mukaan viestintäpalvelun toimituksessa on virhe, jos viestintäpalvelun laatu tai toimitustapa ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jollei toisin ole sovittu, viestintäpalvelun toimitus on pykälän 3 kohdan mukaan virheellinen, jos viestintäpalvelu ei vastaa markkinoinnissa annettuja tietoja tai poikkeaa muutoin siitä, mitä käyttäjällä yleensä on vastaavan palvelun yhteydessä aihetta olettaa.

19. Säännöksen esitöissä (HE 231/2005 vp s. 29) on viitattu siihen, että säännös vastaa muun muassa kuluttajansuojalaissa omaksuttuja periaatteita.

20. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa sitä, onko tässä tapauksessa viestintäpalvelun toimituksessa puhelimitse tehdyn tarjouksen yhteydessä tapahtunut laissa tarkoitettu virhe puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen johdosta, voidaan johtoa saada myös kuluttajansuojalain eräistä säännöksistä. Lain 2 luvun 7 §:n (561/2008) mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajalle. Saman lain 6 luvun 13 §:n (1072/2000) mukaan etämyynnissä kuluttajalle annettavat tiedot on annettava selkeästi ja ymmärrettävästi.

21. Kuluttajansuojalain edellä mainitun 2 luvun 7 §:n esitöiden (HE 32/2008 vp s. 25) mukaan kiellettyä on vain sellaisten olennaisten tietojen antamatta jättäminen, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekisi toisen sisältöisen päätöksen kuin jos hän olisi saanut riittävät tiedot. Etukäteen ei ole mahdollista yksityiskohtaisesti selvittää, mitä olennaiset tiedot ovat kussakin yksittäistapauksessa. Joka tapauksessa on selvää, että tiedonantovelvollisuuden sisältö ja laajuus vaihtelevat asiayhteydestä riippuen. Yksilöidyssä, hyödykekohtaisessa markkinoinnissa se on laajempi kuin yleisessä elinkeinonharjoittajan imagomainonnassa.

Teleyrityksen oikeudesta puhelinmarkkinointiin

22. Uutta liittymää A:lle markkinoitaessa voimassa olleen viestintämarkkinalain 65 a §:n 1 momentin (373/2012) mukaan matkaviestinverkon puhelinliittymää ei saanut markkinoida kuluttajalle puhelimitse muuten kuin kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Pykälän 2 momentin mukaan kieltoa ei sovellettu teleyrityksen markkinointiin omille matkapuhelinasiakkailleen. Tässä asiassa on selvitetty, että Saunalahti on sulautunut Elisaan 31.12.2011 ja on siitä alkaen ollut sen rekisteröity aputoiminimi, joten kysymys on ollut samasta teleyrityksestä. Siten A:n vetoamalla seikalla ei ole tässä asiassa merkitystä.

Tämän tapauksen arviointi virhesääntelyn näkökulmasta

23. A:n vetoama virhe uuden 4G-käyttöliittymäpalvelun toimituksessa koskee sitä, ettei hänellä aikaisemmin ollutta Elisan liittymäsopimusta ole Elisan toimesta Saunalahden myyntipuhelusta johtuen irtisanottu, vaikka A oli puhelussa suostunut vain siihen, että hän vaihtaa vanhan käyttöliittymänsä uuteen tehokkaampaan liittymään samalta teleyritykseltä.

24. Intrum Justitialla on näyttötaakka kanteen perusteeksi esittämistään seikoista. Intrum Justitian kanne perustuu A:n Elisan liittymästä maksamatta jättämiin laskutuseriin huomioon ottaen sen, että Elisa irtisanoi liittymäsopimuksen 19.2.2013. Nämä seikat ovat tässä asiassa riidattomia, ja kanteen peruste tältä osin on selvitetty.

25. Sen ohessa Intrum Justitia on perustanut vaatimuksensa A:n suoritettavista laskutuseristä siihen, että A on puhelimessa hyväksynyt tarjouksen uudesta tehokkaammasta 4G-käyttöliittymästä ilman, että samassa yhteydessä olisi sovittu järjestelyistä, jotka liittyisivät hänellä mahdollisesti ennestään oleviin käyttöyhteysliittymiin. Saunalahdella ei ole ollut puhelinmyyntitilanteessa mitään tietoa A:lla olevista muista liittymäpalvelusopimuksista Elisalta taikka muilta teleyrityksiltä. Intrum Justitia on kuitenkin todennut, että asiakkaan tarve uuteen liittymään ja hänen tilanteensa hänellä jo olemassa olevien liittymäsopimusten osalta tulee aina kartoittaa myyntipuhelussa.

26. Edeltä kohdasta 18 ilmenevin tavoin viestintäpalvelun toimituksessa on virhe, jos palvelu ei vastaa markkinoinnissa annettuja tietoja tai poikkeaa muutoin siitä, mitä käyttäjällä yleensä on vastaavan palvelun yhteydessä aihetta olettaa. Viestintämarkkinalain 7 luvun 83 a §:n (70/2007) mukaan lain luvun säännöksistä ei saa poiketa kuluttajan vahingoksi. Korkein oikeus katsoo, että edellä kohdissa 20 ja 21 esitetyistä tulkintaperiaatteista lähtien on perusteltua päätyä siihen, että teleyritys on velvollinen antamaan kuluttajalle selkeästi ja ymmärrettävästi sekä kattavuudeltaan riittävinä ne tiedot, jotka kuluttaja tarvitsee viestintäpalvelua koskevan ostopäätöksen tekemiseen.

27. Korkein oikeus toteaa, että perittävinä olleiden laskujen mukaan A:lla ollut Elisan liittymä on ollut mobiililaajakaistapaketti. Tässä tapauksessa on siten kysymys mobiililiittymän myymisestä sellaiselle kuluttajalle, jolla jo aikaisemmin on tällainen käyttöliittymä. Se, mitä kuluttajalla on aihetta odottaa hänellä jo olevan liittymän jatkamisen tai irtisanomisen suhteen, voi olosuhteista riippuen vaihdella. Kuluttaja voi oman tilanteensa perusteella pitää selvänä, että kysymys on korvaavasta liittymästä tai että kysymys on uuden liittymän hankkimisesta aikaisemman rinnalle. Ostopäätöksen tekeminen tällaisessa tilanteessa edellyttää tietoa siitä, mitä tehdään kuluttajalla mahdollisesti jo olevalle liittymälle; jatketaanko sitä vai sanotaanko se irti. Korkein oikeus katsoo, että jos kuluttajalla on ollut aihetta olettaa uuden liittymän hankkimiseen sisältyvän vanhan liittymän sulkeminen, uuden liittymän toimituksessa voi olla virhe, jollei toimitus sisällä sulkemista mutta tätä tietoa ei ole annettu kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ennen ostopäätöksen tekemistä.

28. Asiassa on riidatonta, että A oli saanut kaikki ne tiedot, jotka hän oli tarvinnut tehdäkseen päätöksen uuden 4G-liittymäyhteyden ostamisesta, mitä tulee tällaisen käyttöliittymän laatuun ja viestintäpalveluun liittyviin seikkoihin muutoin. Sen sijaan riitaista on se, oliko A voinut perustellusti lähteä siitä, että uudella liittymäsopimuksella oli irtisanottu A:lla ennestään samalta teleyritykseltä oleva liittymäsopimus.

29. A on vedonnut siihen, että myyntipuhelussa on ollut kyse aikaisemman käyttöliittymän vaihdosta selvästi aikaisempaa tehokkaampaan käyttöliittymään. A on olettanut, että hänen aikaisempi, uuteen käyttöliittymään verrattuna hitaampi käyttöliittymänsä ilman muuta tulee irtisanotuksi uudesta käyttöliittymästä sovittaessa. Asiassa on selvitetty, ettei myyntipuhelun sisällöstä ole enää saatavissa kirjallista tai vastaavaa todistetta, vaan siltä osin asiassa on käytettävissä vain osapuolten eriävät näkemykset. Intrum Justitia on myöntänyt, ettei Saunalahdella ole ollut tietoa A:lla olleista laitteista. Intrum Justitia ei ole väittänyt, että Saunalahden ja A:n kesken käydyssä myyntipuhelussa olisi tehty sellainen kartoitus A:n tarpeesta uuteen liittymään, joka olisi sisältänyt tiedon siitä, olisiko A:lla tarve säilyttää myös aikaisempi liittymänsä. Korkein oikeus katsoo, että Saunalahti ei ole myyntipuhelussa esittänyt A:lle ainakaan selvästi ja ymmärrettävästi sitä, että uuden liittymän käyttöönotto ei sellaisenaan johtaisi A:lla olleen aikaisemman käyttöliittymän lakkaamiseen.

30. Edellä mainituilla perusteilla ja huomioon ottaen, että A:n aikaisempikin liittymä oli ollut samalta teleyritykseltä, Korkein oikeus katsoo, että A:lle on perustellusti voinut syntyä käsitys siitä, että hänellä ollut Elisan vanha käyttöliittymä ei ole uuden 4G-käyttöliittymän käyttöönoton jälkeen jäänyt voimaan, vaan on tullut irtisanotuksi samassa yhteydessä teleyrityksen toimenpiteillä. Uuden käyttöliittymän myynnin suorituksessa on siten tapahtunut virhe, jonka johdosta A:lla on oikeus pidättyä maksamasta suorituksen hintaa siltä osin kuin se on virheellinen. Kun vanhan liittymän sopijapuoli Elisa on sama teleyritys kuin uuden liittymän myynyt Saunalahti, A:lla ei ole velvollisuutta suorittaa vanhan käyttöliittymän perusteella kuukausittaisia käyttömaksueriä Elisalle. Näin ollen Intrum Justitian kanne on perusteeton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Intrum Justitia Oy:n kanne hylätään ja A vapautetaan maksuvelvollisuudesta Intrum Justitia Oy:tä kohtaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Jukka Sippo (eri mieltä), Jorma Rudanko ja Ari Kantor (eri mieltä). Esittelijä Johanna Ehtamo-Kettunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Kantor: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että yhtiö ei voi vedota Korkeimmassa oikeudessa liian myöhäiseen reklamaatioon ratkaisuperusteena. Muilta osin lausun seuraavasti:

Asiassa on enemmistön perusteluista ilmenevin tavoin kyse siitä, onko A:n ja Saunalahden välillä käydyssä puhelinkeskustelussa sovittu, että A:n tilaama uusi Saunalahden 4G-mobiililaajakaistaa koskeva liittymäsopimus korvaa hänen Elisan kanssa aikaisemmin tehdyn liittymäsopimuksen siten, että aikaisempi sopimus päättyy ilman erillistä irtisanomista, ja sen jälkeen siitä, onko A velvollinen maksamaan yhtiölle Elisan liittymän maksamattomat laskut 1.10.2012 lukien siihen saakka, kun mainittu liittymä on Elisan toimesta 19.2.2013 irtisanottu.

Asianosaisten näkemykset käydyn puhelinkeskustelun sisällöstä poikkeavat toisistaan: A:n mukaan puhelinkeskustelussa Saunalahti oli tarjonnut tehokkaampaa liittymää aikaisemman Elisan liittymän sijaan. A:n mukaan hän ei ollut nimenomaisesti irtisanonut aikaisempaa Elisan liittymää, vaan katsonut hänellä olleen syytä uskoa, että saman konsernin teleyritys huolehtii yleisen liittymien kauppatavan mukaisesti aiemman liittymän irtisanomisesta, kun aiempi liittymä oli korvattu paremman palvelutason liittymällä. Yhtiön käsityksen mukaan A ei ollut irtisanonut aikaisempaa sopimusta ja kysymyksessä oli ollut mobiililaajakaistan uusmyynti. Asiassa on sen sijaan riidatonta, että A:lle on lähetetty Saunalahden 4G-mobiililaajakaistaa koskeva tilausvahvistus, josta on muun ohella käynyt ilmi, että uudella Saunalahden 4G-mobiililaajakaistaliittymällä on aikaisemmasta Elisan liittymästä poikkeava numero, sekä uuden sopimuksen solmimispäivä. Riidatonta myös on, että A on ottanut uuden Saunalahden 4G-mobiililaajakaistaliittymän käyttöön 14.9.2012 ja että hän on ensimmäisen kerran ollut yhteydessä Elisan matkapuhelinliittymää koskevista laskuista vasta 23.4.2013. A on maksanut Elisan liittymää koskevan laskun vielä syyskuulta 2012, mutta jättänyt laskut lokakuusta lähtien maksamatta. A on ensimmäisen kerran varsinaisesti kiistänyt laskuihin perustuvan maksuvelvollisuutensa vastatessaan tätä asiaa koskevaan velkomuskanteeseen käräjäoikeudessa 15.8.2014.

Totean, että koska asianosaisten kertomukset tapahtumista poikkeavat toisistaan ja kun A on ensimmäisen kerran ottanut asiasta yhteyttä Saunalahteen niin myöhään, että A:n ja Saunalahden välillä käydyn puhelun tallenne on jo normaalikäytännön mukaisesti tuhottu, asian ratkaisua ei voida perustaa puhelinkeskustelun sisältöön vaan muihin seikkoihin.

Tältä osin totean ensinnäkin, että viestintämarkkinalain 7 luvun säännöksiä muutettiin lailla 759/2006 1.3.2007 lukien siten, että siihen koottiin määräyksiä käyttäjän oikeuksista. Muutetussa ja liittymäsopimuksen solmimisajankohtana voimassa olleessa ja sittemmin kumotussa viestintämarkkinalain 7 luvun 67 §:ssä säädettiin yksityiskohtaisesti teleyrityksen ja kuluttajan välisen viestintäpalvelusopimuksen sisällöstä ja siitä kuluttajalle annettavista tiedoista. Esimerkiksi säännöksen 1 momentissa määrätään, että sopimus on tehtävä kirjallisesti. Säännöksen 2 momentissa on puolestaan 21 kohtainen luettelo sopimukseen sisällytettävistä tiedoista, kuten esimerkiksi 1) kohdassa sopimuksen voimassaoloaika ja mahdollinen uusimismenettely, 2) kohdassa tarjottavien palveluiden laatu ja ominaisuudet, 4) kohdassa sopimuksen irtisanomismenettely ja irtisanomisen perusteet sekä 5) kohdassa mahdollisen virheen tai viivästyksen seuraamukset. Edelleen 67 d §:ssä säädettiin virheestä viestintäpalvelun toimituksessa. Säännöksen mukaan viestintäpalvelun toimituksessa on virhe, jos viestintäpalvelun laatu tai toimitustapa ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jollei toisin ole sovittu, viestintäpalvelun toimitus on virheellinen muun ohella silloin (kohta 3), jos viestintäpalvelu ei vastaa markkinoinnissa annettuja tietoja tai poikkeaa muutoin siitä, mitä käyttäjällä yleensä on vastaavan palvelun yhteydessä aihetta olettaa.

Edellä mainittujen säännösten ottamista lakiin perusteltiin aikaisemman oikeustilan epäselvyydellä ja sillä, etteivät kuluttajansuojalain ja kauppalain yleiset periaatteet riittävän täsmällisesti ja selkeästi turvanneet kuluttajan oikeuksia eikä laissa ollut yleinen viittaus kuluttajansuojalakiin ollut riittävä keino takaamaan kuluttajansuojaoikeuden yleisten periaatteiden noudattamista. Hallituksen esityksen mukaan muutosehdotuksilla pyrittiin parantamaan kuluttajan asemaa viestintäpalvelun käyttöä koskevan sopimuksen osapuolena ja selkeyttää oikeustilaa eräissä kuluttajan oikeusaseman kannalta keskeisimmissä sopimusoikeudellisissa kysymyksissä eli palvelun virhe- ja viivästystilanteissa. Virhetilanteita koskevalla sääntelyllä pyrittiin siihen, että osapuolet aiempaa tarkemmin sopisivat palvelun ominaisuuksista ja laatuvaatimuksista. Muutosten tarkoituksena oli myös määritellä osapuolten oikeudet ja velvollisuudet virhetilanteissa aiempaa tarkemmin riitojen välttämiseksi ja osapuolten näyttövelvollisuuksien selventämiseksi (HE 231/2005 vp s. 13 – 15).

Mainitun 67 §:n muuttamista koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että nykyisissä sopimuksissa on koettu ongelmalliseksi se, että sopimuksen kohteena olevan palvelun ominaisuuksia ei ole selostettu sopimusehdoissa riittävän yksityiskohtaisesti. Sopimuksen osapuolet eivät siten välttämättä tiedä tai ole yhtä mieltä siitä, millaisen palvelun toimittamisesta on alun perin sovittu. Muutoksella pyritään siihen, että sopimuksessa määriteltäisiin aikaisempaa tarkemmin se, miten palvelun tulisi toimia ja mitkä ovat sen keskeiset ominaisuudet. Hallituksen esityksen mukaan palvelun ominaisuuksista on sovittava mahdollisimman tarkasti, jotta voidaan määritellä, milloin on kyseessä 67 d §:ssä tarkoitettu virhe palvelun toimituksessa (HE 231/2005 vp s. 26). Lain 67 d §:n mukaisen virhesäännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 28) todetaan puolestaan, että pykälässä määritellään se, missä tilanteessa viestintäpalvelun toimituksessa voidaan katsoa olevan virhe. Toimituksessa olisi säännöksen 1 momentin mukaan virhe, jos palvelun laatu ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Tässä arvioinnissa keskeisiä ovat paitsi kirjallinen liittymäsopimus, myös palvelun tarjoajan suulliset lupaukset käyttäjälle palvelun tarkemmasta laadusta ja sisällöstä sekä palvelun markkinoinnissa korostetut ominaisuudet. Jollei toisin ole sovittu, viestintäpalvelun toimitus on 1 momentin 1 kohdan mukaan virheellinen, jos se ei laadultaan vastaa laissa tai sen nojalla annetussa Viestintäviraston määräyksessä asetettuja vaatimuksia.

Totean vielä, että viestintämarkkinalain 83 §:n mukaan kuluttajan ja teleyrityksen väliseen oikeussuhteeseen sovelletaan lisäksi kuluttajansuojalakia. Lain 83 a §:n (70/2002) mukaan 7 luvun säännöksistä ei saa poiketa kuluttajan vahingoksi.

Jo edellä todetusti A on vastaanottanut Saunalahden kanssa käymänsä puhelinkeskustelun jälkeen uudesta Saunalahden 4G mobiililaajakaistaa koskeneesta liittymäsopimuksestaan tilausvahvistuksen. A ei ole väittänyt, että hänen tilausvahvistuksessa tai muutoin Saunalahden uudesta liittymäsopimuksesta saamansa informaatio ei vastaisi sitä, mitä viestintämarkkinalain 67 §:ssä on säädetty sopimuksen sisällöstä ja siitä kuluttajalle annettavista tiedoista. Huomioon ottaen tästä säännöksestä ilmenevät teleyrityksen velvollisuudet ilmeistä onkin, että tilausvahvistuksesta on ilmennyt paitsi uuden sopimuksen syntyajankohta ja uusi liittymänumero myös myydyn tuotteen laatu ja sopimuksen keskeinen sisältö. Katsonkin, että Saunalahti on täyttänyt viestintämarkkinalaissa sille asetetun tietojenantovelvollisuuden ja että A:n on saamiensa tietojen perusteella täytynyt ymmärtää tehneensä uuden sopimuksen mobiililaajakaistaliittymästä.

Totean lisäksi, ettei viestintämarkkinalaissa ole asetettu teleyrityksille mitään erityistä selonotto- tai toimintavelvollisuutta koskien kuluttajalla mahdollisesti olevia muita liittymiä, edes siinä tapauksessa, että kyse olisi saman teleyrityksen tarjoamasta palvelusta. En myöskään pidä uuden mobiililaajakaistaliittymän hankkimista jo olemassa olevan matkapuhelinliittymän rinnalle sellaisena poikkeuksellisena toimenpiteenä, että teleyritykselle olisi tällä perusteella syntynyt kuvatun kaltainen erityinen lisävelvollisuus. Tällaista velvollisuutta ei myöskään voida perustaa, edellä selostetut esityölausumatkin huomioon ottaen, kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n yleiseen markkinointisäännökseen tai kuluttajansuojalain säännöksiin muutoinkaan.

Johtopäätöksenä tältä osin toteankin, ettei A ole näyttänyt hänen ja Saunalahden välillä suullisesti sovitun muusta kuin mitä 4G-mobiililaajakaistaliittymän kirjallisesta sopimuksesta ilmenee tai että 4G-mobiililaajakaistaliittymä ei vastaisi sen markkinoinnissa annettuja tietoja. Kun liittymän tekemisessä on noudatettu viestintämarkkinalain 67 §:n ja lain muitakin määräyksiä ja kun liittymä ei muutoinkaan poikkea siitä, mitä käyttäjällä yleensä on vastaavan palvelun yhteydessä aihetta olettaa, ei Saunalahden 4G-liittymäsopimuksessa voida katsoa olevan viestintämarkkinalain 67 d §:n tarkoittamaa virhettä.

A ei ole irtisanonut aikaisempaa Elisan liittymää päättymään. Elisalla ei myöskään ole edellä mainituilla perusteilla ollut velvollisuutta irtisanoa liittymää oma-aloitteisesti päättymään pelkästään sillä perusteella, että A oli tehnyt uuden 4G-mobiililaajakaistasopimuksen samaan teleyritykseen kuuluneen Saunalahden kanssa. A on ottanut mobiililaajakaistan käyttöönsä 14.9.2012, ja vasta 23.4.2013 hän on ottanut yhteyttä Elisaan sen laskujen vuoksi katsoen ne perusteettomiksi. Tämä A:n passiivisuuskin viittaa vahvasti siihen, ettei hän ollut edellyttänyt aikaisemman liittymänsä sulkemista uuden tilatessaan. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että mobiililaajakaistaa markkinoitaessa A:n ja Saunalahden välillä olisi edellytetty tai sovittu hänellä olleen liittymäsopimuksen päättyvän mobiililaajakaistan käyttöönottamisen yhteydessä. Näin ollen, kun Elisan liittymäsopimus on jäänyt voimaan, A on velvollinen suorittamaan liittymästä maksamatta olevat laskusaatavat yhtiölle. Katsonkin, ettei asiassa ole aihetta muuttaa hovioikeuden ratkaisun lopputulosta.

Oikeusneuvos Sippo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kantor.