HelHo 12.4.2019: Voidaanko vastaisuudessa erääntyvä vuokra määrätä tuomiolla maksettavaksi?

Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko voidaanko vastaisuudessa erääntyvä vuokra määrätä tuomiolla maksettavaksi. Hovioikeuden mukaan asuinhuoneiston vuokrauksesta annettu laki ei sisällä säännöksiä tästä. Tässä tapauksessa kantaja oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle erääntyvät vuokrat mukaan lukien oikeudenkäynnin aikana erääntyvät vuokrat.

Käräjäoikeus katsoi, ettei saatavan erääntyneisuus ole aina kanteen tutkimisen ja hyväksymisen edellytys. Esimerkiksi viivästyskorkoa ja vastatulevaisuudessa erääntyviä elatusapoja voidaan vaatia maksettavaksi, vaikka ne erääntyvät tuomion antamisen jälkeen. Käräjäoikeuden mukaan on vastaajan edun mukaista, että kantaja nostaa vain yhden kanteen ja että oikeudenkäyntikuluja sekä ulosottokuluja syntyy vain yhdestä prosessista.

Käräjäoikeus päätyi siihen lopputulokseen, että määrätty maksuvelvollisuus voi koskea vain tuomion antamista edeltävää aikaa. Näin ollen kantajan vaatimus tuomion antamishetkellä erääntymättömien vuokrien osalta hylättiin ennenaikaisena. Käräjäoikeuden mukaan erääntymättömiä suoritusvelvoitteita koskevat kanteet on pääsääntöisesti hylättävä ennenaikaisina, jolloin kantaja voi nostaa uuden kanteen suoritteen eräännyttyä.

Hovioikeus oli eri mieltä asiassa kuin käräjäoikeus ja katsoi, ettei vaatimus ollut ennenaikainen. Toisaalta käräjäoikeuden mukaan oikeuskäytännössä on suorituksen erääntyneisyyttä tuomitsemishetkellä pidetty yhtenä kanteen hyväksyttävyyden asiallisena esityksenä (ks. esim. KKO 1992, KKO 2001:63 ja KKO 2009:64). Hovioikeuden mukaan prosessiekonomiset syyt puolsivat päivävuokran maksuvelvollisuuden vahvistamista tuomion jälkeiseltä ajalta vuokrasopimuksen päättämistä koskevan riita-asian yhteydessä.

Lue ratkaisu HelHo 12.4.2019

HelHo 12.4.2013: Pitikö velkariita-asiassa pitää valmisteluistunto?

Tapauksessa oli kysymys siitä, että oliko velkakirja pätevä sen perusteella, että kantaja oli saanut uhkaillen vastaajan allekirjoittamaan 4.300 euron arvoisen velkakirjan. Lisäksi tapauksessa oli kysymys siitä, pitikö asiassa pitää valmisteluistunto, jossa valmisteltaisiin asia suullisesti pääkäsittelyä varten. Valmisteluistuntoa ei tarvitse kaikissa tapauksissa järjestää, vaan asia voidaan joissakin tapauksessa siirtää suoraan pääkäsittelyyn.

Esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ole tarkoituksenmukaista pitää valmisteluistuntoa, vaan käräjäoikeus katsoi voivansa päättää osapuolten esittämän kirjallisen aineiston perusteella asian. Lisäksi asianosaiset olivat tässä tapauksessa suostuneet siihen, että asia ratkaistaan suullista käsittelyä pitämättä.

Käräjäoikeus punnitsi kantajan ja vastaajan väitteiden sekä todisteiden uskottavuutta. Käräjäoikeus katsoi, ettei vastaaja ollut esittänyt näyttöä pakottamisesta. Käräjäoikeus päätyi siihen lopputulokseen, että se velvoitti vastaajan suorittamaan kantajalle 3.703,20 euroa korkoineen, perimiskuluja 68 euroa korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut 248 euroa korkoineen.

Vastaaja valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeudessa asiassa oli kysymys siitä, oliko asian voinut ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus katsoi, että oikeudenkäyntiaineistosta ei ilmene, että asianosaiset olisivat vastustaneet asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä, vaikka heidän nimenomaista suostumustaan kirjalliseen menettelyyn ei oikeudenkäyntiaineistosta ilmene.

Hovioikeuden mukaan asia ei ole kuitenkaan ollut edellä mainituilla perusteilla laadultaan sellainen, että käräjäoikeus olisi voinut ratkaista sen kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta. Näin ollen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti kanteen käsittelyn jatkamiseksi käräjäoikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen hovioikeuden ratkaisun tultua lainvoimaiseksi.

Lue ratkaisu HelHo 12.4.2013